Kasvatus - hyvät tavat - kamppailulajit

Hyvä käytös, kunnioitus, kärsivällisyys. Kolme tärkeää asiaa jotka meidän kaikkien pitäisi jollain tasolla omata. Aika monet aikuiset ovat unohtaneet kotona peruskasvatuksen tarpeen ja merkityksen. Hyvät käytöstavat, toisten huomioon ottaminen ja kunnioitta-minen on olennainen osa nuorten kasvatusta. Hyvät käytöstavat on rikkaus ja niitä ei ole kaikille suotu. Kaikki lähtee kotoa, perusjutuista; kasvatuksesta. Kiitos, ole hyvä, anteeksi jne. Opetellaan tulemaan toisten ihmisten kanssa toimeen. Kotoa käsin lähtee myös kärsivällisyyden harjoittelu; jos aikuisella menee hermot välittömästi kun hommat ei suju niin lapsi/nuori näkee käytöstavan normaaliksi tavaksi käsitellä asioita. Se mitä puhut ja kehotat lapsesi tekemään ei ole juurikaan merkitystä käytännön toteutukselle. Oma malli ja esimerkin näyttäminen on avainasemassa. Meidän aikuisten tulisi yrittää näyttää hyvää mallia seuraavalle sukupolvelle. Suurin osa lapsista ei tee asioita kuten sanot, mutta kaikki lapset tulee jollain tasolla tekemään asioita näyttämäsi mallin mukaan. Se on itseasiassa melko lailla tekopyhää hommaa kun ensin itse hermostutaan ja huudetaan, sitten seuraavana päivänä ihmetellään kun lapsi kiukuttelee mitä pienemmistäkin asioista. Toki ollaan tai tehdään sitten miten päin vain niin lapsi tulee todennäköisesti kiukuttelemaan ja tekemään ikäviä asioita. Lapsi oppii kuitenkin käsittelemään kiukkunsa paremmin silloin kun esimerkin kautta näkee että ei aina tai ainakaan joka kerta tarvitsekaan hermostua.

Menneisyyden vangit

Hyvällä käytöksellä kaikkineen, muiden ihmisten kunnioituksella ja kärsivällisyydellä kaikissa tilanteissa voi olla mielestäni vain positiivisia vaikutuksia. Ajatellaan tilannetta että suurin osa ihmisistä olisi käytökseltään törppöjä, eivätkä kunnioittaisi muita ihmisiä, vaan ajattelisi vain itseään. Mieleeni tulee monia tyyppejä joiden elämän punainen lanka koostuu ainakin osittain tällaisesta törppöilystä. Löytyykö tällaisten ihmisten menneisyydestä vastaavanlaista mallia, onko kasvatus ollut sen mukaista että lopputulemana ei muuta voi olla? Saattaa olla näin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy että muut asiat ovat vaikuttaneet mallillaan tiettyyn suuntaan. Kaverit on se seuraava tärkeä malli joka vaikuttaa suuresti; "seura tekee kaltaisekseen". Näihin meillä aikuisilla ei ole paljonkaan sananvaltaa. Aina löytyy idiotismin suurkäyttäjiä jotka eivät vain osaa muuta tapaa käsitellä asioita kuin kiukuttelemalla tai negativismin kautta yleensäkin. Harva ihminen onkaan niin hyväkäytöksinen että homma menee kaikilta osin putkeen. Usein tällaiset osittaisetkin idiotismin stereotyypit menettävät hermonsa jo ennen kuin toinen ehtii sanoa kissa. Sanaton viestintä on tässä kohtaa isossa roolissa eri käyttäytymismallien syntymiselle. Kasvojen ilmeet kertovat paljon, ja kun kädet menee nyrkkiin ni se saattaa olla merkki jostain negatiivisesta ajattelusta toista ihmista tai tilannetta kohtaan. Jos homma ei etene puhumalla niin aika usein paras ratkaisu tilanteeseen on poistuminen takavasemmalla, näin tekemällä säästytään pienemmällä vahingolla monessa tapauksessa. 

Vie lapsesi kamppailemaan

Jos kotona koet että tarvitset lisäapua kasvatukseen, tai haluat ylipäätään lapsellesi harrastuksen josta on muutakin hyötyä kuin liikunnalliset hyödyt, niin kamppailulajeista saatat saada apua. Toki lähtökohtana on että perusjutut lähtee kotoa käsin. Hyvät käytöstavat, kuten toisten huomioon ottaminen ja kunnioittaminen ovat olennai-nen osa kamppailulajien harrastamisessa. Lapselle tekee hyvää kuulua harrasteryhmään, jossa vallitsee hyvä yhteishenki, valmentajat ovat kannustavia ja reiluja, ketään ei syrjitä eikä kiusata. Kaikki on yhtä perhettä. Lapsen annetaan kuitenkin olla lapsi, leikin ja hauskan kautta. Kaikki tekeminen ei aina tarvitse olla niin vakavaa. Opetellaan toisten huomioimista ja kunnioittamista sekä siinä ohella oppii toimimaan ryhmässä ja tiimissä. Kaikki ovat kavereita keskenään eikä ketään jätetä yksin. Lapsi oppii nöyrän asenteen, mutta samalla myös sen, että periksi ei anneta. Kun ollaan kohteiliaita ja huomioidaan toiset salilla niin käytös tarttuu myös vapaa-aikaan.  Kamppailulajien harjoittelulle ominainen kurinalainen ja säännöllinen harjoittelu parantavat lasten ja nuorten keskittymiskykyä, kärsivällisyyttä ja itseluottamusta, mikä saattaa vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi koulumenestykseen ja voi myös vähentää sekä kiusaamisen kohteeksi joutumista, että häiriökäyttäytymistä.

Kamppailulajista voi helposti tulla elinikäinen harrastus. Siitä tulee positiivisia vaikutuksia elämän joka saralle. Elämä on jo itsessään kamp-pailua, kamppailusalilla negatiiviset asiat unohtuu. Olemme tottuneet kamppaile-maan monen asian kanssa jo pienestä pitäen niin koulussa kuin kotonakin. Kamppailureenien avulla opitaan selviämään myös näistä arjen vaikeuksista helpommin ja elämän ei välttämättä tarvitse ollakkaan yhtä kamppailua.  

Radiosta someen - informaation siirtoa

Radio on laite joka siirtää informaatiota (ääntä) paikasta paikkaan radioaaltoja hyväksi käyttäen. Maailman ensimmäinen audiolähetys radiolla oli jouluaattona 1906, jolloin Reginald Fessenden lähetti viulunsoittoaan ja luki Raamatun säkeitä Brant Rockissa Massachusettsissa. Vanha kansa kuunteli radiota aikanaan todella paljon ja radion kuunteluhetket oli pyhiä, häirintää ei saanut olla. Orimattilalainen Sirkka Perttula muistelee radion tuloa näin: "Oli vuosi 1926. Naapurin kauppias osti Kolkkisten kylään ensimmäisen radion. Sitten tuli joulu ja hän käski kyläläiset joulukirkkoon. Väkeä tuli paljon - tupa täyteen ja mekin mentiin. Se oli kaikille uutta. Isäkin sanoi, että pitää olla hiljaa ja istua nätisti sylissä. Nurkassa pöydällä oli iso musta torvi. Sieltä tuli sitä puhetta ja soittoa - kovaa. Kaikki oli hiljaa. Yksi vanha mummo, Olga, seisoi ovella ja piteli karmista kiinni. Sanoi että "se ei ole Jumalan sanaa mikä tulee mustasta torvesta. Se on itse piru." Olga lähti pois eikä koskaan enää kuunnellut radiota." 

   Sitten tulikin jo televisio, vhs-nauhurit, c-kasetit, lp-levyt, cd:t, dvd:t ja erilaiset pelikonsolit. Kaikenmaailman laitteita, ja aina vaan parempia toinen toisensa jälkeen joilla saadaan informaatiota jaettua eteenpäin ja ihmiset niihin riippuvaisiksi. Ja sitten lopultakin maailmalla keksittiin netti. World Wide Web on hajautettu hypertekstijärjestelmä joka toimii internet-verkossa. Hypertekstiä luetaan selaimella, joka hakee web-sivuiksi kutsuttuja dokumentteja web-palvelimelta ja esittää niitä käyttäjälle piirtämällä ne näytölle. Netti on se jonka käyttäminen on yleistynyt räjähdysmäisesti lähivuosina ja kasvaa koko ajan edelleen. Siitä kaikki tämä nykypäivän hullunmylly älylaitteiden kanssa johtuu.

Nykyinen nuoriso, joita kutsutaan diginatiiveiksi tekevät kaiken internetissä. He ovat käytännössä "syntyneet" jonkun sortin älylaitteen vierotuksessa, kun vanhempi siitä ei irti päästä. Jo ennen kouluikää osataan älylaitteiden käyttäminen ja ne onkin jo koulussa mukana aina ekasta luokasta lähtien pääosalla koululaisista. Tietenkin perustellaan tätä yhteydenpidollisin perustein. Miten ennen tultiin toimeen kun kännyköitä tai puhelimia ei ollut olemassakaan? Vanhemmat antaa lapsillensa mallin miten älylaitteiden kanssa käyttäydytään. Perheaterialla kaikilla on pädit, pedit, setit, phonet ja systeemit kädessään tai ainakin pöydällä vieressä jottei vaan jää jostakin paitsi. Samanlaisesti käyttäydytään kun kaverien kanssa ollaan jossain viettämässä jotakin mukavaa. Mun mielestä se on vähän outoa. Tietenkin kun jostain asiasta ihminen tulee äärimmäisen riippuvaiseksi niin sille on aivan se ja sama mitä muut ihmiset miettii kunhan saa sen päivityksen luettua sieltä facebookista tai laitettua twiittinsä twitteriin. Uutisia tai muuta televisio-ohjelmia ylipäätään ei katsota enää televisiosta vaan mistä tahansa älylaitteelta. Jotenkin voisin verrata tällaista massariippuvuutta jonkun näköisen ketjussa tupakkaa polttavaan henkilöön jonka keuhkot on jo mustat myrkystä. Älylaitteista sinäänsä  ei ole varmaankaan fysiologisia haittoja, mutta ennemminkin ne haitat syntyy siitä henkisestä ja sosiaalisesta haittapuolesta. Kohta ei osata edes tervehtiä toisiamme IRL eli In Real Life, kun ne tavat unohtuu jonnekkin atmosfääreihin. Tämä johtuu siitä että ei muisteta sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä ylipäätään. Juttuja ja asioita johon koko elämän palapeli mielestäni perustuu. 

   Sosiaalinen media, lyhyesti some on tämän ajan huume jota ihmiset käyttää päivittäin ja ovat siitä äärimmäisen riippuvaisia. Aamulla kun herätään pitää päivittää tilapäivitys ajan tasalle ja vilkaista mitä ilmoituksia on tullut. Kuka on tykkäillyt kommenteista ja kuvista. Jaetaan salikuvia faceen ja instaan ja vaikka mihin. Halutaan olla esillä ja kaikkien silmien alla. Onko tämä huomionhakua? Osa somettajista on mukana vain yhteydenpidon takia tai kun kerran kaikki muutkin ovat. He kuuluvat yleensä vähemmistössä ja heistäkin kasvaa pikku hiljaa sometuksen käytön ammattilaisia ja päivittäinen annos pitää saada. Jos sitä ei saada niin tullaan jopa hermostuneeksi asian takia. Niin siis mitä ihmettä, miten sitä voikaan tulla toimeen ilman somea? Ihminen on sellainen kumma otus kun sen saa johonkin asiaan riippuvaiseksi niin se sitten vetää sitä itteensä kaiket päivät ja aina vaan eikä osaa päästää irti. Muutamat uskalikot ovat päästäneet somesta irti ja ovat huojentuneena todenneet muutamien viikkojen vierotusoireiden jälkeen että hetkinen, ilmankin tulee toimeen ja ihmisiä voi siis todella nähdä kasvotusten ja vaihtaa kuulumisia niinkin. 

Mitä seuraavaksi? Mitä tulee sosiaalisen median jälkeen? Minkä laitteen tai intressin joku viisas keksii meille käyttöön jotta voisimme jälleen kerran tulla riippuvaisiksi? Itse kutsuisin somea ja näitä kaikkia vehkeitä ja vempaimia hypnotisointi- ja aivopesulaitteiksi.

Ihminenkö itsekäs?

Ihminen on peruslaiska kuuluu sanonta. Olemme kautta aikojen ja kautta linjan etsineet helpotusta elämään. On pelit ja vehkeet, autot ja mopot, läppärit ja padit ja setit. Ihmisien mielissä tuntuu olevan ihannetilanne että istutaan ja maataan, joku tuo sulle syömiset eteen eikä tarvitse tehdä töitä minkään eteen. Sehän on hienoa se. Rahalla tuo kaikki on mahdollista. Ja olemmeko rahanahneita? On kuninkaallisia jotka asemaansa käyttäen oikeutetusti saa just sen mitä haluaa. Toinen ääripää on osa pitkäaikaisista työttömistä jotka myös saa rahaa tekemättä mitään. Ehkä emme kaikki tiedosta sitä tosiasiaa että yhteiskunnan eli meidän veronmaksajien rahoja osa ko. porukasta käyttää kylmästi hyväkseen. Toisaalta, miksi ei käyttäisi? Jos itse olisin tilanteessa että ei olisi kotia, ystäviä ja ruokaa käyttäisin myös kaiken mahdollisen rahallisen avun hyväkseni. Etkö sinä tekisi niin? Tosin julkisuudessakin on paljon puhuttu jo pitkään sosiaalisen raha-avun eriarvoisuuden niin suomalaisten työttömien kuin maahanmuuttajien rahakukkaroa verrattaessa. Ken tietää faktoja miten nämä asiat oikeasti menee niin olisi mukava nähdä kommentteja?

   Koneet ja kaiken maailman vempeleet tekevät asiat puolestamme. Emme syö enää tulevaisuudessa mitään, otamme pillerin joka on päivittäinen ravintomme. Otamme toisen pillerin jonka avulla pysymme hoikkana. Uhanalaiset eläimet ovat kuolleet sukupuuttoon niiden salametsäs-tyksen takia. Mikä on tällaisen ihmisen tulevaisuus? Onko ihminen sittenkään luotu liikkumaan paikasta toiseen? Juoksiko Aatami ja Eeva löytääkseen toisensa aivan turhaan? Miksi meille on suotu tällainen liikkumisen ilo kun emme edes käytä tätä mahdollisuutta hyväksemme vaikka vointimme elämässä kasvaisi exponentiaalisesti? Kaikille meille ei ole edes annettu liikkumisen vapautta. Silti kehtaatte rötvätä sohvalla kuin peruna, suoraan sanottuna vanhana roskana. Haistaan ja kuihdutaan pois. Voiko olla itsekkäämpää olentoa kuin ihminen? 

Isoisäni vanhalle mökille aikanaan tuli sähköt. Sehän oli isoisälle tosi iso asia että siihen mentiin. Kauan siitä puhuttiin että tarvitaanko.  No helpottaahan se elämää siellä mökillä, ruuanlaittoa ja muuta käytäntöä. Mutta onhan se parasta tunnelmaa kun ollaan takkatulen äärellä, öljylampun ja kynttilöiden valossa. Telkkarikin tuli aikanaan, sekin mielestäni on aika outolintu mökissä jossa lapin tunnelma luo vertaansa vaikka sijaitseekin täysin etelässä. Ja nykyäänhän pitää olla läppärit ja pädit ja setit kun mökille mennään. Ilman ei vaan ihminen tule toimeen. Juoksevaa vettä ei tänä päivänäkään vielä tule mökkiin. Se on sellainen hieno rituaalinen asia kun pitää tehdä vähän töitä sen eteen että saadaan vettä saunalle ja mökkiin. Tästä on aina jäänyt sellainen hyvä fiilis ja asia pitää sisällään opetuksellisen näkökulman. Elämässä pitää tehdä töitä asioiden eteen, lomallakin! 

En ole koskaan tuonut viinaa Virosta, enkä tuo

Irwin Goodman lauloi aikoinaan, kuinka kansalla oli kaamea jano. Veljellistä apua tuli etelästä, Viron tasavallasta. Viinaa on rahtattu jo pitkään. Kieltolain aikaan homma hoitui pikaveneillä Suomenlahden poikki. Muutamia sen ajan pirtuveneitä on säilynyt näihin päiviin asti. Mahonki kiilsi ja messinki hohti veneissä. Noilta ajoilta kantautuivat tarinat pirtukuninkaista, jotka olivat lähes kansallissankareita. Kauan oli viinaputki poikki Suomen ja Viron välillä, kunnes EU muutti asian. Viinaralli voitiin aloittaa uudelleen molempien maiden ollessa EU:ssa. Viinan kuljetus ei vaatinut enää ammattikuskeja vaan ralliin tuli jokamiessarja.

   Viinan verotus on merkittävästi kovempaa Suomessa kuin Virossa. Tämän takia suomalaista olutta viedään ensin Viroon, josta se käydään hakemassa takaisin Suomeen. Hinta voi pudota matkalla jopa puoleen. Vero nostaa hintaa, ja korkea vero pienentää kulutusta. Uusia säännöksiä viinan rahtaamiseen tulee harvase päivä. Tuotavien juomien määriin on tullut muutoksia ja matkustajat saattavat joutua todistamaan lastinsa päätymisestä omaan käyttöön ohjetason ylittävältä osalta. Tällaiset kaiken näköiset säännöstelyt ovat saaneet ihmiset vaan entistä hullummiksi viinarallittelijoiksi. Lasta usein kielletään tekemästä asioita. Älä tee sitä tai tätä, ja lapsi tekee juuri sitä.

"Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku" myös kuuluu Irwinin laulamana. Alkoholin kulutus on selkeästi liiallista. Kulutusjakauma on vino. 10 %:n osa kansasta juo puolet kaikesta viinasta. Suurin osa meistä on joskus juonut alkoholia. Olemme olleet humaltuneena ja kokeneet krapulan ihanan olon. Illalla olemme ottaneet hilpeenä kaljaa ja aamulla olemme olleet kalpeena hiljaa. Merkittävää tässä on se, että noin 15 % heistä jotka joskus ovat alkoholia nauttineet sairastuu jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuuteen. Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen olemukseen. Sairaus on pysyvä ja se etenee vähitellen ja johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan. Kyseessä ei ole vain alkoholistia koskettava ongelma, vaan myös lähellä olevat ihmiset joutuvat kärsimään. Joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on aiheuttanut koko perheelle ongelmia. Puoli miljoonaa lasta on elänyt alkoholin varjossa. Tippa ei tapa, mutta jatkuvasta tipottelusta ei ole hyvää vielä tähän päivään mennessä seurannut.

   Viina on viisasten juoma kuuluu sanonta. Jokainen 18-vuotta täyttävä katsotaan kyllin viisaaksi juoda viinaa. Määritelläänkö siis kaikki 18-vuotta täyttäneet viisaiksi? Viisautta tai geneettistä altistumista ei käsittääkseni testata. Sitten on vielä nämä hyperviisaat, jotka hankkivat viinaksia itseään nuoremmille, jopa pienille lapsille. Totean, että olemme viisaita kunnes viinan kanssa alamme läträämään. Kenties ihmisille tulee humalasta tunne, että "nyt ollaan niin viisaita että". No mutta sehän on viisas ketä osaa ottaa kohtuudella viinaa, ja jättää rähinäviinan ottamatta. Haloo ihmiset! Viinan aiheuttama olotila on ihmisille täysin luonnotonta. Kroppa on myrkytystilassa kun teille tulee krapula. Älkää ihmeessä uskoko viinan voimaan, se on vain silmänlumetta.

Olen surulllisena seurannut sivusta kuinka paikalliset rantojen miehet ovat vaihtaneet sukupolvea. Uusi sukupolvi on entistä viisaampi ottamaan viinaa. Poliisi joutuu tekemisiin yhä nuorempien alkoholistien kanssa, joita pitkin puistoa löytyy makaamasta housut märkinä jostakin muusta kuin aamukasteesta auringon nousun aikaan. Pitääkö jokaiseen illanistujaisiin tunkea sitä viinaa? Onko aina saunan lauteilla otettava kaljaa? Eivätkö ihmiset pidä olotilasta selvänä? Paetaanko todellisuutta ja murheita humaltumisen tilan taakse? Kasvaako alkoholin käyttö jos sitä on kaapissa? Voisiko kaapit olla tyhjänä alkoholista? Viisas ihminen tietää oikean vastauksen näihin kysymyksiin. Lopettakaa nyt hyvät ihmiset sen viinan kanssa läträäminen!

Ostin rompetta kun halvalla sain

Kirpputorilla tarkoitetaan basaari-tyyppistä kauppapaikkaa, jossa myydään useimmiten vanhaa ja käytettyä tavaraa. Kirpputori on saanut nimensä vanhoissa vaatteissa usein olleista kirpuista. Nimitystä (ransk. marché aux puces) käytettiin ensimmäisen kerran Pariisissa 1800-luvun lopulla perustetusta, edelleenkin toiminnassa olevasta kirpputorialueesta. Alun perin kirpputorit ovat siis kotoisin Ranskasta. Suomessa niiden suosio alkoi 1990-luvun talouslaman myötä. Ihmisillä ei ollut yksinkertaisesti rahaa ostaa tavaraa uutena kaupasta. Tavanomainen kirpputorimyynti on satunnaiselle myyjälle käytännössä verovapaata, tämä varmasti osaltaan houkuttelee kansaa rompeostoksille.

   Viime vuonna 2014 romppeita kierrätettiin eli 'tavarat vaihtoivat omistajaansa kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tapahtumiin järjestetään usein muutakin oheistoimintaa ihmisien viihtyvyyden takaamiseksi kuten elävää musiikkia, juotavaa ja syötävää, ihmisen nautinnollisen elämän perustarpeita. Perinteisien kirpputorien lisäksi on järjestetty kirppiksiä autotalleissa, pihoilla ja jopa auton peräkonteista käsin. Varsinkin pihakirppikset ovat nostaneet päätään, ne ovat nyt tämän ajan trendi. Kirppiksillä käynti on nykyään ihmisten uusi harrastus. Sinun hallussasi oleva roskiin menevä esine voi olla jonkun aarre.

"Ostin kun halvalla sain!" kuuluu usein sanottavan, kun halvalla on tavaraa saatu. Rompetta on monenlaista; on krääsätavaraa, jota on pilvin pimein ihmisten vinteillä, mutta kirppiksiltä saattaa löytää myös antiikkia. Ymmärrän mihin antiikin kerääjien intohimo perustuu. Antiikkinen tavara on usein arvokas, ja jos sen halvalla saa, niin totta kai se kannattaa ostaa. Valitettavasti joillekin ihmisille tavaran kerääminen saattaa mennä liiallisuuksiin. Hankitaan tavaraa "nurkkiin" ja ei päästä samaan tahtiin eroon vanhasta. Televisiossa on esitetty tästä aiheesta useampikin dokumenttiohjelma. Tällainen tavaran hamstraaminen menee osin ohitse ymmärrykseni. Kulkeeko tavaran hankkimisessa raja jossakin kohtaa? Kuka sellaisen rajan sitten määrittäisi? Tässä jälleen kerran totean, että kaikki itsestä poikkeava on epänormaalia. Joillekin ihmisille se vaan näyttää olevan normaalia, että kaikki vanha tavara tulisi säilyttää, kun samalla hankitaan uutta.

   Ihmisethän hukkuvat tavaraan. Ehkä sota korjaisi tilanteen, vaikka en sotaa toivokaan. Palattaisiin perusasioihin elämässä. Muutamia vuosia sitten Amerikkalainen kirjailija ja online markkinoinnin asiantuntija Dave Bruno kannusti ihmisiä karsimaan tavaransa enintään sataan. Hän esitti kolme teesiä: karsi tavaroitasi, kieltäydy vastaanottamasta enempää kamaa ja mieti elämäsi tärkeysjärjestys uudelleen, kumpi tulee ensin, elämä vai materia. Tuo sadan tavaran määrä täyttyy useilla ihmisillä jo vessan kaapin tavaroista. Itse olen ottanut seuraavanlaisen periaatteen: jos joudun miettimään hetkenkin tavaraa katsellessani mihin sitä tarvitsen, tulee se hävittää tai myydä pois. Jos oikeasti tarvitset jotakin tavaraa, tiedät välittömästi miksi omistat sen ja mihin sitä tarvitset. Usein heräteostoksilla ajattelen: "tarvitsenko tätä tavaraa ja tulisinko ilman sitä toimeen?". Yksi ajattelutapa on myös seuraava: jos et ole tarvinnut tavaraa kokonaiseen vuoteen, et sitä tule myöhemminkään tarvitsemaan. Eli laita se tavara silloin kierrätykseen. Tällaiseen ajatteluun liittyy tietenkin useita ongelmia varsinkin kun otetaan huomioon tämän hetkinen valtion talous. Maailmahan pyörii sillä, että me ostamme jotakin. Jos kaikki jätetään ostamatta palaako ihmisen sivilisaatio kivikaudelle? Ahneus on ihmisen perisynti, materiaa pitää olla enemmän kuin aidan toisella puolella. Tätä kutsutaan kateudeksi, joka on mielestäni hirvittävä kansansairaus. Riidat syntyvät usein kateudesta.

Lopuksi totean pitäväni tavaroista. Kun aikanaan menin ensimmäistä kertaa isoisäni kodin työhuoneeseen, katselin ihmeissäni kaikkia vanhoja tavaroita keinutuolin viereisellä pöydällä ja huoneen seinillä. Jokaiselle tavaralle oli mietitty tarkkaan oma paikkansa. En tiedä, tarvitsiko isoisä kaikkea tuota tavaraa, mutta se herätti minussa suuren mielenkiinnon vastaavanlaisia vanhoja tavaroita kohtaan. Isoisäni piti suuresti vanhasta tavarasta. Tavaroiden määrässä ja laadussa oli aina tietty ajatus tai punainen lanka. "Ei se määrä, vaan se laatu" on mielestäni hienosti sanottu. Olen ajatellut koota joskus tulevaisuudessa "kellarihuoneeseen" itselleni tärkeitä tavaroita. Asetan jokaisen tavaran tarkoin suunniteltuun paikkaan, josta tiedän aina ko. tavaran löytyvän. En siis tule heittämään kaikkea tavaraani pois. Niin sanotun tarpeettoman tilpehöörin laitan varmasti kierrätykseen.

Hitler, Stalin ja Putin. Veljekset kuin ilvekset?

Ostin pari venäjänkielistä juustoa kun halvalla sain, ja hyvää oli. Ihmiset osti niitä kuin maailman-loppu olisi tulossa. Median voima on todella suuri kun se saa ihmiset tekemään mitä vain. Isoista narusta vedellään ja propagandakin kukoistaa isommin kuin koskaan. Kotimaahan tarkoitetut tuotteet eivät käy kaupaksi ja pikku linnut laulaa, että venäjänkielistä elintarviketta myydään lähes katteetta. Jossakin tämä tulee näkymään ja kaikille. Sitten ihmetellään kun ei saada kohta juustoa ollenkaan. 

   Vladimir Putin halusi varmasti vastapakotteillaan tukea Venäjän omaa elintarviketuotantoa, mutta se ei onnistu hetkessä eikä varsinkaan talven tullessa. Toinen Putinin juoni kiteytyi todennäköisesti siihen, että ruoan tuontikiellon avulla hän “joukkoistaa” kaikki venäläiset osallistumaan omaan lännen vastaiseen taisteluunsa – tai siis omaan vallassapysymistaisteluunsa. Putinin kerrotaankin olevan nyt suositumpi kuin koskaan. Venäjällä kielto ei näkynyt suurissa ruokakaupoissa, mutta sen sijaan pienissä lähikaupoissa eron huomasi. Hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Maito- ja juustohyllyilläkin oli vain muutamaa laatua entisen runsauden sijaan.

Ei ole tullut käskyä rintamalle, eikä toivotta-vasti tulekaan. Tosin, kertausharjoituskäskyn sain ja kertauksessa kävin. Harjoituksia järjestetään tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. Pysyisi Putin nyt housuissaan eikä astuisi toisten varpaille. Kyllä ihminen osaa olla tyhmä, jos sen tekee. Uskallan yleistää Putinin ihmiseksi, koska lukemalla historiaa taaksepäin nousee esiin "pari" muutakin vastaavanlaista päämiestä, joita ihmiseksi on kutsuttu titelaaratun. Hitler ja Stalin. Nimetkin stemmaa; Hitler, Stalin ja Putin. Adolf Hitler aikoinaan vaati Tšekkoslovakian sudeettialueiden liittämistä Saksalle sillä perusteella, että alueella on saksalaisväestö, jota sorretaan. Euroopan muut valtiot taipuivat tähän. Josif Stalin puolestaan painosti vuonna 1940 Viroa ja järjestytti vaalit, jotka eivät olleet vapaat ja rehelliset, ja joiden perusteella syntynyt parlamentti liitti Viron Neuvostoliittoon. Silloin Virossa järjestettiin mielenosoituksia, joissa syntyi mielikuva Viron omasta halusta.

   “Ja seuraava potilas kussee pulloon. Pahalta näyttää sanoi lääkäri!” Miten se nyt menikään, joka kolmas sukupolvi sotii, näin historian kirjat on kertonut tähän asti? Joku on ainakin näin joskus sanonut. Nyt näyttää pahasti siltä, että on tippumassa yksi sukupolvi välistä pois ja 3. maailmansota syttyykin ennen aikojaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Siis ihan oikeesti, ahneella (ihmisellä) on paskanen loppu! Maailma ei ole meidän arvoinen!

Asiatko riitelee, ei ihmiset?

Eri uskontojen erimielisyydet ovat historian saatossa johtaneet suuriin erimielisyyksiin ja jopa väkivaltaisuuksiin. Kun ollaan eri mieltä asioista ja kumpikaan ei nöyrry yhtään, ollaan ns. pattitilanteessa joka ei johda mihinkään. Otetaan esimerkki, joka on jo pitkään puhuttanut kansaa; homot ja lesbot, heidän vaikeudet yhteiskunnan ja kirkon kanssa. Voiko kirkko vihkiä samaa sukupuolta olevia? Saako samaa sukupuolta olevat adoptoida lapsen? Puolesta puhujat ovat tiettyä mieltä ja kirkko toista. 

Monesta asioista kiistellään ja monesti on myös kysymys loppujen lopuksi rahasta. Eri asioiden hyväksyminen tuottaisi tietyille tahoille leiman ja ihmiset katoaisi rahojensa kanssa. Vai katoaisiko? Me ihmiset olemme se rahasampo, joita eri tahoille tahdotaan keräytyvän kuin muurahaiset. Yleensä, kun on kysymys rahasta, ihmiset tulevat myös väistämättä kateellisiksi. Miksi toinen saa enemmän kuin minä? Isommat ketjut pyörittävät tätä meidän pientä oravanpyöräämme. Saunan lauteilla sovitaan veljellisesti asiat niin pienistä ongelmista suurimpiinkin. Ongelmien määrä ei muutu verotettavien pääomatulojen mukaan, yleensä vain ongelmien laatu on erilainen. On sanottu, että kukaan ei haluaisi toisen ongelmia olkapäilleen vaan haluaa pitää just ne omat. Niiden kanssa tulee parhaiten toimeen.

Ihminen ihmisenä

En ota suorasti kantaa puoleen enkä toiseen. Olen aina lähtenyt siitä ajatuksesta, että kaikki muu mikä poikkeaa sinusta itsestä on epänormaalia. Kuitenkin samaan hengenvetoon voinen todeta, että jokainen ns. taaplaa tyylillään ja meidän tulisi ottaa ihminen ihmisenä. Meidän ei tarvitse kaikkia ihmisiä ja heidän tekojaan hyväksyä, mutta kaikkia tulisi kuitenkin koittaa ymmärtää. Yksi tapa nähdä todellisuus ja ympäröivä maailma ei ole sen oikeampi kuin toisen ihmisen tai toisen kulttuurin. Me suhtaudumme omaan lääketieteeseemme yhtä totena kuin perinteinen heimo suhtautuu poppamieheensä. Maailma ”rakentuu sosiaalisesti”, eli se, miten maailman näemme, riippuu siitä miten meidän kulttuurissamme on tapana siitä puhua.

Ihannetilanne olisi, että ihmiset oppisivat nöyrtymään oikeassa paikassa. Maailma säästyisi tosi monelta kurjuudelta. Minunkin ajatuksiin nousee silloin tällöin ihmetystä jotakin asiaa kohtaan, mutta yritän siinä kohtaa ajatella seuraavaa: "Oma elämä tulee ajan myötä helpommaksi, kun pitää lähtökohtanaan sitä, että pyrkii tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja asennoituu niin, että minun tapani olla ja elää ei ole ainoa oikea."

"ikuisuusopiskelija ja urheiluhullu"