Asiatko riitelee, ei ihmiset?

Eri uskontojen erimielisyydet ovat historian saatossa johtaneet suuriin erimielisyyksiin ja jopa väkivaltaisuuksiin. Kun ollaan eri mieltä asioista ja kumpikaan ei nöyrry yhtään, ollaan ns. pattitilanteessa joka ei johda mihinkään. Otetaan esimerkki, joka on jo pitkään puhuttanut kansaa; homot ja lesbot, heidän vaikeudet yhteiskunnan ja kirkon kanssa. Voiko kirkko vihkiä samaa sukupuolta olevia? Saako samaa sukupuolta olevat adoptoida lapsen? Puolesta puhujat ovat tiettyä mieltä ja kirkko toista. 

Monesta asioista kiistellään ja monesti on myös kysymys loppujen lopuksi rahasta. Eri asioiden hyväksyminen tuottaisi tietyille tahoille leiman ja ihmiset katoaisi rahojensa kanssa. Vai katoaisiko? Me ihmiset olemme se rahasampo, joita eri tahoille tahdotaan keräytyvän kuin muurahaiset. Yleensä, kun on kysymys rahasta, ihmiset tulevat myös väistämättä kateellisiksi. Miksi toinen saa enemmän kuin minä? Isommat ketjut pyörittävät tätä meidän pientä oravanpyöräämme. Saunan lauteilla sovitaan veljellisesti asiat niin pienistä ongelmista suurimpiinkin. Ongelmien määrä ei muutu verotettavien pääomatulojen mukaan, yleensä vain ongelmien laatu on erilainen. On sanottu, että kukaan ei haluaisi toisen ongelmia olkapäilleen vaan haluaa pitää just ne omat. Niiden kanssa tulee parhaiten toimeen.

Ihminen ihmisenä

En ota suorasti kantaa puoleen enkä toiseen. Olen aina lähtenyt siitä ajatuksesta, että kaikki muu mikä poikkeaa sinusta itsestä on epänormaalia. Kuitenkin samaan hengenvetoon voinen todeta, että jokainen ns. taaplaa tyylillään ja meidän tulisi ottaa ihminen ihmisenä. Meidän ei tarvitse kaikkia ihmisiä ja heidän tekojaan hyväksyä, mutta kaikkia tulisi kuitenkin koittaa ymmärtää. Yksi tapa nähdä todellisuus ja ympäröivä maailma ei ole sen oikeampi kuin toisen ihmisen tai toisen kulttuurin. Me suhtaudumme omaan lääketieteeseemme yhtä totena kuin perinteinen heimo suhtautuu poppamieheensä. Maailma ”rakentuu sosiaalisesti”, eli se, miten maailman näemme, riippuu siitä miten meidän kulttuurissamme on tapana siitä puhua.

Ihannetilanne olisi, että ihmiset oppisivat nöyrtymään oikeassa paikassa. Maailma säästyisi tosi monelta kurjuudelta. Minunkin ajatuksiin nousee silloin tällöin ihmetystä jotakin asiaa kohtaan, mutta yritän siinä kohtaa ajatella seuraavaa: "Oma elämä tulee ajan myötä helpommaksi, kun pitää lähtökohtanaan sitä, että pyrkii tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja asennoituu niin, että minun tapani olla ja elää ei ole ainoa oikea."

"ikuisuusopiskelija ja urheiluhullu"