Radio on laite joka siirtää informaatiota (ääntä) paikasta paikkaan radioaaltoja hyväksi käyttäen. Maailman ensimmäinen audiolähetys radiolla oli jouluaattona 1906, jolloin Reginald Fessenden lähetti viulunsoittoaan ja luki Raamatun säkeitä Brant Rockissa Massachusettsissa. Vanha kansa kuunteli radiota aikanaan todella paljon ja radion kuunteluhetket oli pyhiä, häirintää ei saanut olla. Orimattilalainen Sirkka Perttula muistelee radion tuloa näin: "Oli vuosi 1926. Naapurin kauppias osti Kolkkisten kylään ensimmäisen radion. Sitten tuli joulu ja hän käski kyläläiset joulukirkkoon. Väkeä tuli paljon - tupa täyteen ja mekin mentiin. Se oli kaikille uutta. Isäkin sanoi, että pitää olla hiljaa ja istua nätisti sylissä. Nurkassa pöydällä oli iso musta torvi. Sieltä tuli sitä puhetta ja soittoa - kovaa. Kaikki oli hiljaa. Yksi vanha mummo, Olga, seisoi ovella ja piteli karmista kiinni. Sanoi että "se ei ole Jumalan sanaa mikä tulee mustasta torvesta. Se on itse piru." Olga lähti pois eikä koskaan enää kuunnellut radiota."
Sitten tulikin jo televisio, vhs-nauhurit, c-kasetit, lp-levyt, cd:t, dvd:t ja erilaiset pelikonsolit. Kaikenmaailman laitteita, ja aina vaan parempia toinen toisensa jälkeen joilla saadaan informaatiota jaettua eteenpäin ja ihmiset niihin riippuvaisiksi. Ja sitten lopultakin maailmalla keksittiin netti. World Wide Web on hajautettu hypertekstijärjestelmä joka toimii internet-verkossa. Hypertekstiä luetaan selaimella, joka hakee web-sivuiksi kutsuttuja dokumentteja web-palvelimelta ja esittää niitä käyttäjälle piirtämällä ne näytölle. Netti on se jonka käyttäminen on yleistynyt räjähdysmäisesti lähivuosina ja kasvaa koko ajan edelleen. Siitä kaikki tämä nykypäivän hullunmylly älylaitteiden kanssa johtuu.
Nykyinen nuoriso, joita kutsutaan diginatiiveiksi tekevät kaiken internetissä. He ovat käytännössä "syntyneet" jonkun sortin älylaitteen vierotuksessa, kun vanhempi siitä ei irti päästä. Jo ennen kouluikää osataan älylaitteiden käyttäminen ja ne onkin jo koulussa mukana aina ekasta luokasta lähtien pääosalla koululaisista. Tietenkin perustellaan tätä yhteydenpidollisin perustein. Miten ennen tultiin toimeen kun kännyköitä tai puhelimia ei ollut olemassakaan? Vanhemmat antaa lapsillensa mallin miten älylaitteiden kanssa käyttäydytään. Perheaterialla kaikilla on pädit, pedit, setit, phonet ja systeemit kädessään tai ainakin pöydällä vieressä jottei vaan jää jostakin paitsi. Samanlaisesti käyttäydytään kun kaverien kanssa ollaan jossain viettämässä jotakin mukavaa. Mun mielestä se on vähän outoa. Tietenkin kun jostain asiasta ihminen tulee äärimmäisen riippuvaiseksi niin sille on aivan se ja sama mitä muut ihmiset miettii kunhan saa sen päivityksen luettua sieltä facebookista tai laitettua twiittinsä twitteriin. Uutisia tai muuta televisio-ohjelmia ylipäätään ei katsota enää televisiosta vaan mistä tahansa älylaitteelta. Jotenkin voisin verrata tällaista massariippuvuutta jonkun näköisen ketjussa tupakkaa polttavaan henkilöön jonka keuhkot on jo mustat myrkystä. Älylaitteista sinäänsä ei ole varmaankaan fysiologisia haittoja, mutta ennemminkin ne haitat syntyy siitä henkisestä ja sosiaalisesta haittapuolesta. Kohta ei osata edes tervehtiä toisiamme IRL eli In Real Life, kun ne tavat unohtuu jonnekkin atmosfääreihin. Tämä johtuu siitä että ei muisteta sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä ylipäätään. Juttuja ja asioita johon koko elämän palapeli mielestäni perustuu.
Sosiaalinen media, lyhyesti some on tämän ajan huume jota ihmiset käyttää päivittäin ja ovat siitä äärimmäisen riippuvaisia. Aamulla kun herätään pitää päivittää tilapäivitys ajan tasalle ja vilkaista mitä ilmoituksia on tullut. Kuka on tykkäillyt kommenteista ja kuvista. Jaetaan salikuvia faceen ja instaan ja vaikka mihin. Halutaan olla esillä ja kaikkien silmien alla. Onko tämä huomionhakua? Osa somettajista on mukana vain yhteydenpidon takia tai kun kerran kaikki muutkin ovat. He kuuluvat yleensä vähemmistössä ja heistäkin kasvaa pikku hiljaa sometuksen käytön ammattilaisia ja päivittäinen annos pitää saada. Jos sitä ei saada niin tullaan jopa hermostuneeksi asian takia. Niin siis mitä ihmettä, miten sitä voikaan tulla toimeen ilman somea? Ihminen on sellainen kumma otus kun sen saa johonkin asiaan riippuvaiseksi niin se sitten vetää sitä itteensä kaiket päivät ja aina vaan eikä osaa päästää irti. Muutamat uskalikot ovat päästäneet somesta irti ja ovat huojentuneena todenneet muutamien viikkojen vierotusoireiden jälkeen että hetkinen, ilmankin tulee toimeen ja ihmisiä voi siis todella nähdä kasvotusten ja vaihtaa kuulumisia niinkin.
Mitä seuraavaksi? Mitä tulee sosiaalisen median jälkeen? Minkä laitteen tai intressin joku viisas keksii meille käyttöön jotta voisimme jälleen kerran tulla riippuvaisiksi? Itse kutsuisin somea ja näitä kaikkia vehkeitä ja vempaimia hypnotisointi- ja aivopesulaitteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti